JORIN SALATUT KÄNNISEKOILUT

Luin mielenkiinnolla Aku Hirviniemen "känniraivosta" ja sen jälkipyykistä eri medioissa.Aku siis oli juossut paparazziauton perään palkintopysti kädessään.Huutanut tappouhkauksia ja lopuksi kolhinut auton lasia.Seuraavassa Seiskassa ilmestyi sitten nöyrä anteeksipyyntöjuttu jossa toimittaja ja Aku löivät kättä päälle.Akun puhekuplassa luki että "Tämä ei tule toistumaan".
Minua jotenkin ällöttää Akun puolesta mutta samalla tyydyn toteamaan,että näinhän tämän kuuluu mennä.

Oma historiani lehdistön kanssa on saanut minut usein tuntemaan itseni köyhän miehen Matti Nykäseksi.90% minusta kirjoitetuista artikkeleista on koskenut jotain aivan muuta,kuin taikurinuraa tai sen saavutuksia.

Minä lähdin jo kättelyssä väärällä jalalla julkisuuteen.Toimin provokatiivisesti vaikka tiesin olevani silmätikkuna silloisen puolisoni Krisse Salmisen kasvavan julkisuuden takia.Kävin useissa tilaisuksissa,joissa juomaa riitti.Näillä reissuilla sattui ja tapahtui.Ja usein paikalla oli mediaa.Ja siitä seurauksena sain katsella kuvasarjoja itsestäni poimimassa kännykän palasia baarin edessä kainalossa kikattavia naisia.

Se on outo tunne kun sinuun tuhlataan painomustetta.Vaikka aihe olisi positiivinenkin,kumpuaa jostain syvältä jonkinlainen hävetys.
Sitä menee jotekin herkille.Kai sitä kokee alitajunnassaan alkuasukkaitten tapaan,että pala sielusta karkaa sinusta otetun kuvan mukaan.Siksi sitä kai muuttuu kärttyisäksi ja kokee oman yksityisyytensä olevan pyhää.Tai näin minä sen olen kokenut.

Eli kai sitä uhosi,että minähän en elämäntapojani muuta.Vaikka ikävät otsikot seurasivat toisiaan.Yksi näyttävimmistä otsikoista oli Seiskan "Jorin salatut kännisekoilut".Jutuista välittyi kuva vastuuntunnottomasta puolisosta ja perheenisästä.Ja vaikka osa jutuista olikin omaa syytä,alkoi totuus ja fiktio sekoittua jo lehtien puoleltakin.Alkoi ilmestyä artikkeleita joissa minut liitetiin viinaan ja naisiin,vain siksi että se sopi minun jo valmiiseen julkisuuskuvaani.Uutisoidun eroni jälkeen olin ulkona ystävieni kanssa ihan hyvällä pössiksellä.Seuraavan viikkolehden kannessa pitelin punaviinilasia ja otsikkona oli "Jori juo suruunsa!"Eli jälleen luotiin mielikuvaa alkoholiin menevästä renttutaikurista.

Lehdistön voima on juuri siinä,että he luovat mielikuvia ihmisistä.
Ja mielikuva lukijalle syntyy jo lööpin perusteella.Huomaan itsekin lankeavani tähän ansaan ja lööpin luettuani päivitteleväni "että oliko tuokin tuollainen hulttio",perehtymättä asiaan sen tarkemmin.Ja vaikka kansan muisti on lyhyt itse uutisten suhteen,mielikuva säilyy ja pitkään.Tulisi myös muistaa,että se mitä lehdessä yleensä lukee,on äärimmilleen kärjistetty totuus asiasta.Sillä lehden tehtävä on myydä ja ikävä kyllä vain skandaali myy.

Mutta ajattelemattomuudesta sakotetaan.Ja vielä omasta puolestani myönnettäköön,että olen istunut sormet ristissä Seiskan päätoimittajan toimistossa rukoilemassa,
että julkaistava artikkeli peruttaisiin.Päätoimittaja totesi lakonisesti "No,eihän meidän pyrkimyksemme tietenkään ole kenenkään elämää pilata."

Olen myös tehnyt Akut eli hyökännyt toimittajan kimppuun.Akulla oli kylläkin tyylikkäämpi kättäpidempi.Minä heitin vain miehekkäästi punaviinit toimittajan rinnuksille.Käytin kylläkin samaa uhkausrepliikkiä kuin Aku.

Näiden rimpuilujen jälkeen aloin ymmärtämään realiteetteja ja toiminnan seurauksia.Maanpinnalle minua palautti Seiskan toimittaja erään jouluepisodin jälkeisessä puhelinsoittossa.Kun yritin selitellä toimittajan saaneen väärää tietoa.Puhelimesta kuului terävä repliikki:"Älä Kopponen LÄNKYTÄ!Kyllä me tiedetään mitä siellä tapahtui.Voidaan joko kirjoittaa tämä yhdessä.Tai voit odottaa ja katsoa mitä lehdessä sitten lukee."

Ja näinhän se on.Jos olet julkisuuden henkilö.Käyttäydy kunnolla tai kärsi seurauksista.Eli omat teot ja asenne mediaa kohtaan määrittää sen mitä sinusta kirjoitetaan.Aloin tietoisesti ottaa positiivisempaa asennetta heitä kohtaan.Pyrin tilaisuuksissa kättelemään toimittajat ja valokuvaajat.Ja tarkailla sanomisiani ja tekemisiäni.Tutustuin toimittajiin myös ihmisinä.

Julkkispiireissä pidetään toimittajia hyenoina.Mitä tasokaampana julkimo itseään pitää,sitä kylmemmin hän toimittajaa kohtelee.
Toimittajilla on oma maailmansa ja omat piirinsä.Heillä on vahva ammattiylpeys.Ja he näkevät viihdemaailman todella eri kantilta kuin viihdyttäjä itse.Jos toimittajan egoa loukataan,näkyy se artikkeleissa,joita hän kirjoittaa.

Olin itse viime kesänä toimittajan roolissa muutamilla festivaaleilla.Kirjoitin artistien kuulumisia stara.fi nettilehteen.Tunsin olevani koira PMMP:n,Popedan,Lauri Tähkän ja Chisun ansiosta.On uskomatonta,miten rivisuomiartisti voi tuntea itsensä ylhäiseksi.Kun taas oikeasti ison Apocalyptican pojat kohtelivat meitä toimittajia nöyrästi ja kunnioittavasti,vaikka keikkaväsymys selvästi painoi päälle.Nyt pienisieluisena blogistina voin kirjoittaa että haistakaa paska Mira ja Paula!

Paluutani viihteen kehiin ovat vilpittömästi auttanet tahot,joihin olisin aikoinaan voinut polttaa sillat.Pelisääntöjen ymmärtäminen ja oikeanlainen nöyryys on julkisen ammatin harjoittajalle tärkeää.

Aku Hirviniemen tempauksessa oli minusta ihan ok että patsas heilui.Perusmiehenä uskon nyrkin voimaan jos oikein ketuttaa.Mutta niin siirappinen kuin anteeksipyyntöjuttu oli,teki Aku aivan oikein.Anteeksipyynnöt näin ovat oikein,vaikka sydämessään ei niin ajattelisi.Viihdemaailma toimii näin.Suosittelen Akun joskus myös lyöttäytyvän Allerin illainstujaisiin.Silloin valkenee että ne ovat ihmiset jotka kirjoittavat ihmisistä.

Tämä teksti nyt päättyi tällaiseen ihmisyyden ylistykseen.Mutta olen lähiaikoina antamassa haastattelua tunnetusti vaaralliselle Hymy-lehdelle.Voi siis olla että tulevissa blogeissani manaan median alhaisimpaan helvettiin...Näkkypähän.

                      
Tässä kuvassa Linnanjuhlissa 2006 pyydän toimittajaa painumaan vittuun.